Kun käsi osuu vahingossa kuumalle liedelle, opimme olemaan varovaisia liesien kanssa ja välttämään avointa polttavaa levyä. Aivomme virittyvät mahdollista vaaraa kohti ja tunnemme aistien herkistyvän, kun seuraavan kerran laitamme ruokaa liedellä.

Tämä välttäminen suojelee meitä.

Kun itsepintainen huoliajatus ja voimakas ahdistus viriää tietyissä tilanteissa, esimerkiksi julkisissa vessoissa tai tietyn ystävän seurassa, opimme olemaan varovaisia ajatustemme kanssa. Opimme valvomaan ja vatvomaan mielen sisältöjä, sekä välttelemään kyseisiä paikkoja tai ihmistä, jonka seurassa tunne heräsi.

Tämä välttäminen taas eristää meitä, sillä ystävä saattaa olla meille todella tärkeä ja vessassakin on toisinaan pakko käydä.

Siinä missä hellan koskeminen tuottaa fyysistä kärsimystä ja huoliajatus psykologista –aivoille kaikki tämä on ihan se ja sama. Ne ovat herkistyneet vuosituhansien kuluessa suojelemaan elämää, eli välttämään kipua. Välttäminen on siis ihan normaali reaktio, joka johtuu aivojen oppimisesta 1+ 1= mahdollinen kipu.

 

Tuskallista mutta totta: ahdistus ja huoliajatukset vaikuttavat usein siellä, mikä on sinulle tärkeintä. OCD-oireet ja ahdistusproblematiikka ylipäätään koskevat tyypillisesti sinulle rakkaita ihmisiä, sinulle tärkeitä arvoja, sinulle merkityksellistä tekemistä. Toisin kuin ehkä luulet, oireesi eivät kerro vain peloistasi, vaan myös paljon siitä, kenestä ja mistä oikein välität. Koska jos et välittäisi, ei huoli aiheuttaisi niin suurta kipua, että se herättäisi sinussa välttämistarpeen.

Toisinaan kuitenkin vältämme epävarmuutta ja mahdollista kipua niin kovasti, että unohdamme jotain todella oleellista. Suurinta kärsimystä on nimittäin välttely itse. Se eristää meitä siitä, mikä on meille tärkeää, rakasta, merkityksellistä. Sen hinta on täysin kohtuuton, yksinkertaisesti liian kova maksettavaksi.

Se mikä nyt voi näyttää kuilulta, on pienin askelin yhdessä voitettavissa. Mikäli kaipaat tähän tukea, autan sinua mielelläni. Voit varata maksuttoman tutustumistapaamisen täältä.

Toiveikasta alkanutta kevättä,

Laura